71,5

Eli tähän ei ole enää pitkä matka, niin ensimmäinen varsinainen etappi eli normaalipaino on jo saavutettu :)

Ja tässä on nykyinen painoni ja tosiaan max.yläraja painolle on toi vähän päälle 66, eli ei enää oo ku joku hiukan päälle viiden kilon matka! :) Ei ole vaikeaa! :)

Sorruin  siis jo nyt kirjoittamaan, vaikka on puolentoista kilon matka siihen 70 kiloon. Tänään aamulla puntarilla käydessäni tuli mieleen laskea paljonko pitäisi laihtua siihen että olisi täysin normaalipainoinen. Eli olen noin 163 cm pitkä, niin enimmilläni, että olisin täysin normaalipainoinen saisin painaa joku 66 kg ja siihen nyt onkin mulla hurja motivaatio päästä.

Tää ei oo varmasti terveellistä, mutta oon tän viikon nyt elänyt aikalailla vaan välipaloilla: rahkaa, jogurttia, 100% täysjyväruisleipää, mandariineja, banaania ym. Se varmaan johtuu siitä nyt kun mulla on ollut vähän rankkaa koulun kanssa ja muutenkin tässä on tulossa iso muuttohässäkkä kun olis tarkotus muuttaa lokakuussa poikaystävän kaa yhteen.

Nyt on siis paljon stressiä ja se näkyy kyllä naamassakin. Mulla on tullu jopa pari finniä, vaikka mun iho on aina ollu semmonen että mulle ei kovin herkästi niitä tuu. Ja sit se on näkyny myös ruokahaluttomuutena. Oon ihan täynnä jo vähästä ja syöminenkin on masentanut koska tuntuu ettei oo aikaa edes siihen kunnolla.

Oon nyt hyvin iloinen painon suhteen, että se on lähtenyt taas laskuun, vaikka aina tulee niitä vaiheita kun paino jumittaa. Laihduttajat, siitä älkää välittäkö ja älkää masentuko! Ajatelkaa niitä sellaisina tasausvaiheina, paino kyllä syöksyy tasausvaiheiden jälkeen taas nopeasti alaspäin ennen uutta tasausvaihetta. :)

Olen myös huomannut, että löysät paidat eivät ole enää minulle mikään pelon kohde! Sillä ennen ajattelin että ne tekevät minusta vielä lihavamman ja tanakamman näköisen, mutta ei enää! Joten uskallan pukeutua jo melkein mihin vain, ja vaatteita mihin olen jo liian pienikokoinen, on lähtenyt roppakaupalla myyntiin ja itkin melkein onnesta kun puin vanhat farkut jalkaan ja niistä tuli heti lempifarkkuni. Menevät ja sopivat kuin valettu mun päälle! Oon niin iloinen!

Ennen itkin aina kun lantio ja peppu olivat liian isot farkkuihin ja kuljin pelkissä legginseissä tai sitten collareissa. Ja nyt farkut onkin listalla numero 1 jos lähden jonnekkin! Ja löydän joka kaupasta nykyään itselleni housut, eli harvoin on semmoisia farkkuja enää tullut vastaan mistä ei koko oo riittänyt mulle! :) Joten ehdottomasti voin sanoa nyt että ''pienempi keho, iloisempi mieli'', tiettyyn rajaan asti siis :) Eihän se tietenkään päde kaikella saralla, mutta vaateostoksilla ainakin :)

73 kg. Hiljaa, hyvä tulee.

-1kg.

Luultavasti ekan jakson jälkee alkaa laihduttaminen taas sujumaan. Jouluna olis jo kiva olla taas vähä hoikempi, ja poikaystävän synttärit on huhtikuussa, että kyllä olis kiva olla sillon jo täysin normaalipainossa. Mutta tosiaan en halua lyödä enää mitään rajaa sille, koska pitää painaa ja mitä. Siinä ei oo järkeä. Kyllä silti uskon että ens kesäks on se 13kg karistettuna koska se on realistista. Semmonen pari kiloo kuukaudessa ku sais pois keskimäärin. Eli puolen kilon viikkovauhtia siis. Sillon se pudotus on pysyvämpää ja sillon sallii myös ne lauantaikarkitkin paljon paremmin, ilman mitään painonnousuja yhdestä herkuttelukerrasta. :)

Tässä tää postaus tältä erää, vaikka lyhkäseks nyt jäikin. Postaan varmaan seuraavan kerran kun toi kolmen kilon painonpudotus on saavutettu. Ei näitä joka viikko oo järkee kuitenkaan tehdä ihan omankin seurannan kannalta. :)